4. Hyvä, paha yksinäisyys

Ihminen on sosiaalinen otus, joka hakee tukea ja turvaa muilta ihmisiltä. Kukaan ei pärjäisi yksin tässä maailmassa, tämä maailma ei toimisi. Ihmiset eivät lisääntyisi ja maailma romahtaisi. Nykymaailmassa jokainen joutuu väkisinkin tekemisiin muiden ihmisten kanssa. Silti ihminen voi olla yksinäinen.

Yksinäisyys ei aina ole paha asia, ihmisen olisi hyvä tottua olemaan yksin silloin tällöin. Kohtuullinen yksinolo tekee hyvää mielenterveydelle ja siten koko elämälle. Jos yksinolosta osaa nauttia, siitä saa paljon irti. Jos antaa aikaa itselleen, voi rauhassa miettiä mitä oikeasti elämältään haluaa. Samalla oppii tunnistamaan itseään paremmin.

Jos kohtaa vaikean elämäntilanteen, niin on hyvä antaa itselleen aikaa. Ajan kanssa voi miettiä, miten asiaan suhtautuu ja mitä sen kanssa tekee. Myös riitatilanteissa kannattaa antaa itselleen aikaa, sekä samalla miettiä riidan syntyä ja ratkaisua. Näin oppii tunnistamaan sen, miten itse toimii riitatilanteissa.

Jos yksinäisyys mietityttää koko ajan ja siihen liittyy negatiivisia tunteita, niin kannattaa olla huolissaan. Silloin jos se ei enää tunnu hyvältä, se ei ole oikein. Muut ihmiset voivat tehdä toisen yksinäiseksi, jättämällä hänet toistamiseen ulkopuoliseksi. Vähitellen ihminen tottuu yksinäiseen rooliinsa ja pidemmän päälle hän eristäytyy muista.

Kuvitellaan, että olisi koulu ja nuori tyttö. Koulun liikuntatunnilla tyttö valittaisiin joukkueisiin aina viimeisenä. Ruokalassa kukaan ei tulisi hänen viereensä istumaan. Välitunnilla hän olisi melkeinpä aina yksin. Hän olisi tottunut jo kaikkeen, yksinoloon kaikkialla. Tässä vaiheessa hän ei luultavasti jaksaisi edes yrittää etsiä muiden seuraa. Hän olisi hyväksynyt roolinsa. Tästä luultavasti seuraisi masennus.

Joskus ihmisestä voi tuntua yksinäiseltä ja se on ihan normaalia. Esimerkiksi jos hänen kavereillaan on muita menoja ja itsellään on vapaata. Tällöin voi tulla helposti ajatus, ettei kukaan halua olla minun kanssani. Yksinäisyyttä pitää osata suhteuttaa. Se on tosiasia, että joskus vain joutuu olemaan yksin. Siitä ajasta pitää osata nauttia, eikä laittaa surua puseroon.

Ihminen, joka on kavereidensa kanssa päivittäin tekemisissä, voi kuitenkin tuntea olonsa yksinäiseksi. On asioita, joista ei välttämättä uskalla tai halua puhua. Hän voi olla yksin ajatustensa kanssa, ilman tukea. Ihmisiä on erilaisia, toiset on vähemmän yksin, kuin toiset. Osa nauttii yksinäisyyden tunteesta, osa ottaa sen raskaasti.

Esimerkiksi perheelliset ihmiset, varsinkin yksinhuoltajat varmasti nauttivat yksinolosta. Se on heille yleensä harvinaista, sillä he viettävät melkein kaiken aikansa lastensa kanssa. He eivät ole fyysisesti yksin, koska heillä on lapset joiden kanssa olla. Toisaalta osa heistä tuntee sekä fyysistä, että henkistä yksinäisyyttä. Jotkut heistä haluaisivat elämäänsä toisen aikuisen ihmisen, joka hoitaisi myös lapsia ja olisi henkisenä tukenaan.

Yksinäisyydessä on niin hyvät, kuin pahatkin puolensa. Sopivissa määrin yksinäisyys kuuluu elämään, mutta jos se on jatkuvaa niin kannattaa hakea apua.